Alfred J. Kwakissa taidettiin laulaa jotenkin näin:
"Kun joskus murhe painaa, se painaa, se painaa,
voit silloin multaa kaivaa ja huolet hukuttaa.
On mulla onnenpäivä, ei murheista häivä,
on tänään onnen päivä ja onnellinen oon!"
Ei painanut murhe, mutta tulipa silti tongittua eilen vähän multaa. Kokeilin kukkapenkin perustamista - kun jotenkin tuli sellainen fiilis tuolla keväisessä säässä, että jotain keväistä ja kivaa pitää saada tehdä pihalla.
Niinpä hahmottelin kukkapenkin paikan pienillä harkoilla, levittelin pari kerrosta lakanakangasta maahan harkkojen rajaamalle alueelle ja peitin sen mullalla. Ja kas, siinä on kukkapenkki valmiina ottamaan kukat vastaan. Vaan eihän ne sentään aivan itsestään kasva. Ne tarvitsevat vähintään siemenen. Niinpä käväisin lähikaupassa sellaisia ostamassa.
Nyt on penkissä Maariankelloa, Ruusupapua ja Perhoskukkaa. Erikseen amppeliin - pienen korokkeen päälle kukkapenkin reunalle - istuttelin sitten vielä tuota Köynnöskranssia. Jännityksellä odotan nouseeko sieltä maasta koskaan mitään muuta kuin kenties sitä voikukkaa...
Ja jos kuukauden päästä ei mitään vielä näy, niin sitten turvaudun kukkakauppiaan anteihin ja ostan valmiita kukkia puutarhaani kaunistuttamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttiystävällinen blogi - jätä siis terveisesi - oletko ehkä olemassa?