Kesälomareissulla

Näin kesäloman aikaan on mukava kierrellä Suomea - niin paljon nähtävää löytyy tästä meidän pienestä maasta! Viime viikkoon kuuluikin paljon kävelemistä sekä jonkun verran autoilua kun siirryttiin paikasta toiseen.

Tournee alkoi Turusta, josta teimme päiväreissut Raumalle ja Kustaviin. Hämeenlinnassa tuli myös käytyä pitkästä aikaa. Reissu oli kertakaikkisen rentouttava vaikka jalkani huusivatkin jo loppuviikosta hoosiannaa.

Raumalla oli visiittimme aikana käynnissä pitsiviikko. Ihan ei päiväreissun aikana selvinnyt, että miten se kaupungissa näkyy. Mutta nähtävää riitti, ja pari geokätköäkin tuli noukittua päivän aikana.

Kuvaan piti tietenkin saada edes yksi nyplääjä. On muuten ihmeellinen taito se. Miten lankoja näennäisen summittaisesti edestakas heittelemällä saakin niin hienoja luomuksia? Patsas kertoikin että: "Siins saa hikkoill ennengo siin leippäs ansaitte. Eik stää kaikk taulpääp pyst tekemänkkä." Varmasti totta joka sana, en epäile.

Seuraava päivä vietettiin aurinkoisessa Kustavissa. Volter Kilpi - viikko takanapäin, mutta meillä olikin mielessä enemmän lekottelu mökin rannassa ja keskittyminen olennaiseen.. lepoon, syömiseen ja yleiseen oleiluun. Toki hautuumaalla piti käydä kyseistä herraa tervehtimässä, kuuluuhan hän puoliskon sukuun.

Se, mikä minua jaksaa joka kesä Kustavissa hämmästyttää, on ihmispaljous paikallisessa marketissa. Toisaalta, eipä sen pitäisi olla mikään ihme, monilla on mökkiä ja kesäasuntoa siellä. Kaupassakäyntiin on asennoiduttava oikein ja valmistauduttava aina jonottamaan kassalle heti sisälle astuttua. Tavallaan kätevää kun voi jonottaessa koota ostoskopan tavarat kasaan ja kas, sitten oletkin jo kassalla!



Kustavista suuntasimme sitten Hämeenlinnaan. Edellisestä visiitistä olikin jo kulunut aikaa, suurinpiirtein 20 vuotta. Kaupunki on jäänyt kuitenkin hyvin mieleen lapsuudesta, erityisesti Aulangon alue. Mietin etukäteen, että miten mahtaa muistot ja todellisuus kohdata, mutta hienosti kohtasivat. Paikka on upea.

Reippailimme Aulangon hotellin tuntumasta Joutsenlammelle ja sieltä ylös näkötornille. Joutsenet olivat paikalla poikueneen ja nousu näkötornille yhtä tehokas jumppa kuin muistelinkin. Joutsenet antoivat meille vielä lisälenkin linnoittuen keskelle kulkutietä. Jotkut siitä joutsenten vieritse ajelivat pyörillä, mutta minulle on iskostunut niin hyvin mieleen käsky pysyä kaukana poikuetta hoivaavasta joutsenesta, että en ottanut välikohtauksen riskiä. Lisäksi ajattelen, että noita upeita luontokappaleita tulisi kunnioittaa.

Näkötornille päästiin, ja ehdittiinpä ennen tornin sulkeutumista ihailla hetki kauniita maisemia. Pienessä tuulenvireessä sai virkistäytyä ennen karhuluolaan laskeutumista.

Nuo karhut olivat myös jääneet jotenkin erityisesti lapsuudesta mieleen. Ehkäpä silloin mietin, mitä on tapahtunut kun ovat noin paikoilleen jähmettyneet. Nyt aikuisena ihmettelin enemmänkin portaiden määrää ja laskun jyrkkyyttä. Sekä sitä, mistä on aikoinaan rakennuttajalle tullut mieleen tällainen paikka luoda.

 Karhut saivat kuvan ottamisen jälkeen seurata hetken paikallaan pyörimistä ja kolojen tutkintaa. Pitihän se Aulangon reissullakin yksi kätkö etsiä... :)


Hämeenlinnan vierailulla ehdimme tutustua myös Parolan Panssarimuseoon, Sibeliuksen syntymäkotiin sekä Vanajanlinnan upeaan majoitukseen. Vanajanlinnassa olisi ehkä voinut viettää toisenkin yön (jos oma talous sen sallisi), mutta komeat  puitteet, pehmeät sängyt, suuri kylpyhuone ja erittäin maistuva aamiainen tuli kuitenkin koettua tuossa lyhyessäkin ajassa. Suosittelen kaikille!

Parolan panssarimuseo

Sibeliuksen syntymäkoti 

Vanajanlinnan etupiha

Eikä se kotiinpaluukaan ikävä ollut. Kotikaupungissa oli hyvässä käynnissä Meripäivät ja tokihan niihin piti osallistua. J. Karjalainen ja PMMP vetivät molemmat hienot keikat ja heidän sävelet soivat vieläkin mielessä. Tästä on hyvä jatkaa lomaa!

Veneretki

Tänään ei ehkä ollut se kaikkein hienoin sää lähteä pyörähtämään omalla veneellä katsomassa merta. 

Vaikka pilviä (vähän tummempiakin) näkyi taivaalla ja ilmakin oli lähes syksyisen kolea tänä kesäaamuna, ei silti satanut. Ja kun meidän venematka merelle tapahtuu joessa jossa tuulet eivät niin haittaa, päätimme lähteä vähän "putsaamaan perävetolaitetta" ja kurkistelemaan, miltä se sää siellä merellä mahtaisi näyttää.

Ja mukavaahan se oli! Aurinko pilkisteli aina välillä pilvien takaa, eikä joen avauduttua merelle päin aallokkokaan ollut mikään mahdoton. Vain vähän pärskytti... Vaan kun muutama aalto yltyi suuremmaksi ja sai veneen lievästi ponnahtamaan, minä arkajalkana hennosti kysäisin, että "eiköhän käännytä keihässalmesta takaisin, ettei välilevyt pullistu entisestään". 

Ihan kivasti sai haukata raikasta meri-ilmaa jo tällä pienelläkin matkalla. Ja mikä parasta, joki tarjoaa aina elämyksiä. Vaikka sitä samaa pätkää on jo ihan lapsesta asti saanut kulkea. Merelle päin mennessä kohtasimme ensin joukon turisteja ihastelemassa Strukan sulkua. Saimme siinä sitten väkisinkin antaa heille pienen näytöksen siitä, miten tuo sulkulaite toimii (meillä oli suorituspaineita, eikä ehkä ihan nappiin mennyt suoritus, mutta näytti kelpaavan ja alas päästiin), taidettiin päätyä erään saksalaisen pariskunnan valokuva-albumii, kovin innokkaasti siellä kamera räpsyi. 

Minä sen sijaan räpsyttelin kameraani, kun huomastin jokivarressa lampaita. Kovin olivat suloisia ja niin yllättävässä paikassa. Luulin että siinä oli vain kaislikkoa, eikä nurmea lainkaan...

Ja takaisin tullessa kohtasimme joella taas jo melkein hyvänpäivän tutuksi tulleen haikaran. Se asustelee kaverinsa kanssa eräässä saaressa tässä kyseisessä kymijoen haarassa. Yleensä häneen törmää alempana joella, mutta tänään hän odottelikin meitä meidän laiturimme tuntumassa.. halusi ilmeisesti tulla katsomaan, että mihin meillä aina on matka! Kuvaa en kyseisestä kaverista ehtinyt napata. Sen verran on ujo yksilö.

Täällä taas!

Tuli pidettyä pakollinen blogitustauko. Kannettava tietokoneeni antoi minulle koko loppukevään ja alkukesän mittaisen päänvaivan - sekä samalla läppäriloman. Se oli jo pidemmän aikaa yrittänyt kertoa minulle, että "nyt väsyttää, anna lomaa", hurisemalla ja surisemalla aina kun kone oli päällä pidempään kuin 5min kerrallaan. Pari reissua läppäriklinikalle (Karhulan tietokonehuolto) viimein auttoi ja nyt on taas tuttu läppäri aamukahviseurana.

Ja aivan kuten läppärikin, niin toki myös silloin tällöin kaipaa kanttorikin lomaa. Se alkoi juuri maanantaina, pikkuhiljaa alkaa omatkin hurinat ja surinat vaimeta. Pian sitä taas humistaan hiljaa ja rauhallisesti, hektisen ja pätkivän surraamisen sijaan.

Loma ei taida juurikaan sisältää rannalla loikoilua tai riippumatossa makoilua, vaikka riippumatto olisikin ihana kapistus laittaa tuonne pihalle. Sen sijaan loma koostuu rentouttavasta remontoinnista, siivoilusta ja järjestelystä. Turun reissusta, kaverien ja tuttujen näkemisestä ja toivottavasti parista hyvästä konsertista/keikasta. Sekä tietysti veneilystä ja merellä olosta. Viimeisin aktiviteeteistä taitaa olla se, mikä kanttorin sielua eniten virkistää!