Hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen

Viikonloppuna tuli laulettua joululauluja melkein urakalla. Mutta onhan tämä urakka aina sen arvoista. Mikään ei ole sen hienompaa kuin nähdä miten ihmiset nauttivat laulamisesta ja tutuista joululauluista. Ja sainpa itsekin makeaa mahan täydeltä kun kuorolaiset ja muut lahjoivat kanttoria suklaalla melkein jokaisessa tilaisuudessa.

Palkitsevinta taisi kuitenkin olla lauantaipäivän kierros palvelutalolla reilun kymmenen nuoren kanssa. Kävimme laulamassa palvelutalon asukkaille joululauluja ja viemässä joulumieltä. Vaikka päivä oli pitkä ja osastoja paljon, oli päivän päättyessä kyllä joululaulun mukaan hyvä, lämmin ja hellä mieli.

Mietin vielä jälkeenpäin, miten hieno asia oli että niin moni nuori halusi lähteä mukaan. Mietin myös sitä kuinka nykyään vanhukset on "eristetty" muista niin, että voi olla lapsia ja nuoria jotka eivät oikein koskaan ole nähneet millaista on kun on vanha - kun keho (ja joskus ajatuksen juoksukin) on murenemassa. Veikkaan siis, että molemmat, niin vanhat kuin nuoretkin saivat paljon tuolta päivältä.

Välillä meinasin itsekin herkistyä laulujen aikana kun huomasin jonkun rouvan pyyhkivän silmänurkkaa, tai vanhan herran hymy kasvoillaan ja kyynel silmäkulmassa laulavan mukana "joulupuu on rakennettu". Naurua taas oli vaikea pidätellä kun eräs vanharouva (jolla oli kuulo heikentynyt huomattavasti) lauloi mukanamme "maa on niin kaunis"-virttä, ja lopulta innostui oikein esittämään liikkeillä ja eleillä  "no onkos tullut kesä"-laulua. Tietenkin samalla laulaen oikein sydämensä kyllyydestä kuinka "koukkuselkä suortuu". Laulut eivät aina osuneet kanssamme yksiin - pikemminkin päinvastoin - mutta laulamisen ilo oli pääasia!

Tuli siis hyvä mieli, mutta samalla jotenkin surullinen. On tietysti hienoa että vanhuksilla on paikka jossa on hyvä hoito, saa ruokaa ja huolenpitoa työntekijöiltä - mutta jotenkin myös säälittää. Varmasti monella on läheisiä ihmisiä jotka käyvät katsomassa, mutta luulen että monella ei ole. Erityisesti silloin tällaiset ulkopuolisten vierailut nousevat tärkeiksi.

Ja eikö palveluasumista voisi rakentaa jotenkin niin, että se ei eristäisi kaikkia vanhoja ihmisiä niistä nuoremmista täysin erilleen? Siinähän voi helposti käydä niin, että poissa silmistä ja poissa mielestä... toivottavasti ei kuitenkaan ihan niin.

Pidetään me huolta vanhemmistamme - he ovat syy siihen, että me ollaan täällä, ja että meillä on näin hyvä maa elää ja asustaa!

Joulukuu joutui

"Lumi on jo peittänyt kuka laaksosessa..."  - sen se teki, sopivasti näin joulukuuhun mennessä. Täytyy myöntää, että vaikka lumesta saikin varmasti moni (minun lisäkseni) viime talvena tarpeekseen, on taas mukava että se tuli. Maa on puhtaan valkoinen, eikä pimeys tunnu enää niin pimeältä.

Ja lisäksi voisi sanoa, että nyt on luontevampaa laulaa monia joululauluja, joissa hangen korkeudesta ja lumen valkeudesta puhutaan. Niitä saakin taas alkaa ihan urakalla laulaa! Se on se aika vuodesta kun kaikkialla halutaan virittäytyä joulun odotukseen ja tunnelmaan laulamalla kauneimpia joululauluja. Niiden virallisten kirkossa pidettävien lisäksi, me kanttoreiden kanssa kierrellään mm. oppilaitoksissa ja palvelutaloissa ihmisiä laulattamassa. Sekä tietysti monenmoisissa joulujuhlissa näitä lauluja lauletaan.

En tiedä onko kamalaa tunnustaa, mutta minä olen jo tämän lyhyen kanttoriurani aikana ehtinyt muutamaan joululauluun kyllästyä. Se on aika paljon, sillä lapsena kuuntelin joululauluja vielä helmikuussakin - ja niiden kuuntelu tietenkin aloitettiin heti kun sai vanhemmilta luvan. Vieläkin pideän kovasti monesta vanhasta joululaulusta, mutta on tosiaan muutama joiden tenho on minulta kadonnut soittokertojen myötä.

En ole varmastikaan ainoa, ja työtovereiden kanssa näistä jutusteltiinkin. Minua jotenkin viehätti ajatus jonka työtoverini heitti ilmoille - pitäis järjestää sellaset kauheimmat joululaulut -tilaisuus. Sinne voisi jokainen äänestää omat inhokkinsa tai ne viisut joihin on jo kyllästynyt. Nyt jälkeenpäin mietin, että tätä voisi jalostaa niin, että näistä kauheimmista tehtäisi uusia sovituksia ja ne laulettaisi vähän erilaisin säestyksin kuin on totuttu. Mistäpä sitä tietää, vaikka inhokki muuttuisi taas mieleiseksi?

Sitä en taida uskaltaa näin julkisesti sanoa, mikä on se om inhokkini näiden kauneimpien joululaulujen joukosta... se kun taitaa olla yleisesti melko rakastettu kappale. Ja kaunis se onkin, hienot sanat ja ihan kaunis sävelkin - mutta mistä sitten lie johtuu, minua puistattaa aina kun kuulen että "nyt lauletaan tämä!".

Lempijoululaulua en sitten ehkä osaakaan nimetä. Kaksi tulee mieleen: Adamin Oi Jouluyö, joka on saanut tipan linssiin jo lapsesta saakka, se on niin kaunis! Toinen on Taivas Sylissäni, joka myös saa helposti tipan linssiin jos pysähtyy oikein kuuntelemaan sanoja ja sanomaa. Ensimmäistä näistä harvoin Kauneimmat Joululaulut tilaisuuksissa kuulee, ellei sitten solistin esittämänä, jälkimmäinen on onneksi löytänyt tiensä näihin lauluvihkoihin jo muutamana vuonna, joten todennäköisyys päästä laulamaan sitä on suurempi.

Kannattaa mennä lähikirkkoonsa sunnuntaina 16.12. laulamaan kauneimpia joululauluja sekä samalla myös auttamaan niitä, joilla ei ole niin yltäkylläinen joulu kuin meillä suomalaisilla.