Viikonloppuna tuli laulettua joululauluja melkein urakalla. Mutta onhan tämä urakka aina sen arvoista. Mikään ei ole sen hienompaa kuin nähdä miten ihmiset nauttivat laulamisesta ja tutuista joululauluista. Ja sainpa itsekin makeaa mahan täydeltä kun kuorolaiset ja muut lahjoivat kanttoria suklaalla melkein jokaisessa tilaisuudessa.
Palkitsevinta taisi kuitenkin olla lauantaipäivän kierros palvelutalolla reilun kymmenen nuoren kanssa. Kävimme laulamassa palvelutalon asukkaille joululauluja ja viemässä joulumieltä. Vaikka päivä oli pitkä ja osastoja paljon, oli päivän päättyessä kyllä joululaulun mukaan hyvä, lämmin ja hellä mieli.
Mietin vielä jälkeenpäin, miten hieno asia oli että niin moni nuori halusi lähteä mukaan. Mietin myös sitä kuinka nykyään vanhukset on "eristetty" muista niin, että voi olla lapsia ja nuoria jotka eivät oikein koskaan ole nähneet millaista on kun on vanha - kun keho (ja joskus ajatuksen juoksukin) on murenemassa. Veikkaan siis, että molemmat, niin vanhat kuin nuoretkin saivat paljon tuolta päivältä.
Välillä meinasin itsekin herkistyä laulujen aikana kun huomasin jonkun rouvan pyyhkivän silmänurkkaa, tai vanhan herran hymy kasvoillaan ja kyynel silmäkulmassa laulavan mukana "joulupuu on rakennettu". Naurua taas oli vaikea pidätellä kun eräs vanharouva (jolla oli kuulo heikentynyt huomattavasti) lauloi mukanamme "maa on niin kaunis"-virttä, ja lopulta innostui oikein esittämään liikkeillä ja eleillä "no onkos tullut kesä"-laulua. Tietenkin samalla laulaen oikein sydämensä kyllyydestä kuinka "koukkuselkä suortuu". Laulut eivät aina osuneet kanssamme yksiin - pikemminkin päinvastoin - mutta laulamisen ilo oli pääasia!
Tuli siis hyvä mieli, mutta samalla jotenkin surullinen. On tietysti hienoa että vanhuksilla on paikka jossa on hyvä hoito, saa ruokaa ja huolenpitoa työntekijöiltä - mutta jotenkin myös säälittää. Varmasti monella on läheisiä ihmisiä jotka käyvät katsomassa, mutta luulen että monella ei ole. Erityisesti silloin tällaiset ulkopuolisten vierailut nousevat tärkeiksi.
Ja eikö palveluasumista voisi rakentaa jotenkin niin, että se ei eristäisi kaikkia vanhoja ihmisiä niistä nuoremmista täysin erilleen? Siinähän voi helposti käydä niin, että poissa silmistä ja poissa mielestä... toivottavasti ei kuitenkaan ihan niin.
Pidetään me huolta vanhemmistamme - he ovat syy siihen, että me ollaan täällä, ja että meillä on näin hyvä maa elää ja asustaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttiystävällinen blogi - jätä siis terveisesi - oletko ehkä olemassa?