Tänään saimme me seurakunnan työntekijät osallistua ihan omaan toimittajaseminaariin. Seppo Sirkka ja Hannu Koskela tarjosivat apua ja oppia toimittajuuteen sekä kirjoittamiseen. Kaikkeen sitä on kanttorinkin taivuttava, musiikin maailmasta median pyörteisiin.
Aamu alkoi osuvasti lausahduksella "jos et näy, et ole olemassa". Oppia mediamaailmasta ja juttujen teosta tarvitaan myös kirkon piirissä. Paljon tehdään hyvää työtä ja erilaisia projekteja, joista kukaan ei tiedä. Ei osata pitää ääntä ja kertoa tarinoita, olla olemassa mediassa.
Harjoitusta juttujen tekemisestä saimme ryhmätyön muodossa. Ideoimme kuulemamme tarinan pohjalta iskeviä otsikoita, mahdollisia kuvatekstejä, artikkelin näkökulmaa ja ydintä, viitekehyksiä ja sitä "villakoiran ydintä". Hauskaa oli porukassa tehdä tehtävää, vaan ei se tuotos ihan helpolla syntynyt. Jotain saatiin silti puserrettua kun oikein yritettiin. Kiinnostaisiko juttu miehestä, joka lähti etsimään yksinäisyyttä, mutta löysi lopulta jotain ihan muuta? Otsikkona "Ajantappaja". Jutun kuvassa bussipysäkillä seisova vanhempi mies kädessään variksen sulka (kuvateksti: Salainen miljonääri).
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuva myös kiinnittää huomion ja syöpyy mieleen, niin hyvässä kuin huonossakin. Kuvien valinta ja sommittelu on siksi niin äärettömän tärkeää. Osuvien otoksien ottoon tarvitaan myös ammattitaitoa ja silmää. Tiesittekö muuten, että jos kuvasta löytyy kolmio, se miellyttää katsojan silmää?
Toivon, että jotain oppeja tästä päivästä jää tuonne selkärankaan. Ainakin se, että oppisi näkemään kaikenlaisia jutunjuuria ja tarinoita omassa arkisessa työssä. Vaikka minusta ei toimittajaa yhdessä päivässä taottu, niin ehkä osaan jatkossa tarjota mielenkiintoisia juttuja niille, jotka loihtivat niistä reportaaseja ja artikkeleita.Lopuksi vielä tämä aivan turha loppulause. The End.
