Aamupala - päivän tärkein ateria. Näin ainakin sanotaan.
Omalla kohdallani se on vuosikausia koostunut lähinnä kahvista. Piste.
Ennen kuin opin juomaan kahvia, se koostui... ei mistään. Perustelin sen aina sillä, että aamulla ei ole nälkä, pikemminkin ei tee mitään mieli, ja kiirekin on.
En tiedä mikä siinä on ollut niin vaikeaa. Miksen viitsi tehdä voileipää tai puuroa, kun viitsin kuitenkin laittaa kahvin porisemaan? Toisaalta, en oikein koskaan ole ollut mikään puuroihminen. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Riisipuuro on kyllä makoisaa ja mannapuurokin ihan herkkua, mutta kaurapuuro ei mene alas - yritetty on, huonolla menestyksellä.
Olen aina luullut, että kaurapuuro on ainoa "helppo" aamupalapuuro keittää nopeasti. Maitoon tehdyt puurot palavat pohjaan tai niitä pitää hauduttaa tuntikausia. Kaikenlaisia luuloja sitä itselleen kasaakin!
Nimittäin.
Tässä männäviikolla kaupassa pyöriessäni tuli jotain kummasta mieleeni tutustua puurohyllyn tarjontaan. Ja sieltä löytyi minulle mielenkiintoinen "uutuus". Spelt täysjyvämanna. Manna sai kiinnostumaan, spelt kuulosti muodikkaalta ja täysjyvä terveelliseltä. Ostopäätös syntyi kun katsoin valmistusohjeen. Maitoa, puurohiutaleita, kattila ja 3min hämmennystä. Ei paha! (tämmönen: http://www.tuoretori.fi/tuotteet/spelt-taysjyvamanna-luomu/325/category/)
Ja niin siinä sitten kävi, että nyt on viikon verran nautittu ihan oikeaa aamupalaa. Puuroa! Ihmeiden aika ei siis ole vielä ohi. Ja jollain oudolla tavalla oikeastaan tykkään siitä, että voi aamusella kaivaa sen kattilan esille ja touhuta puurot siinä kahvin poristessa keittimessä. Ja kyllä se maistuu - jopa aamusta - ei ole ongelmaa ruokahalun kanssa.
Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttiystävällinen blogi - jätä siis terveisesi - oletko ehkä olemassa?