Tässäpä laulu, jossa kuvataan iloisesti monikulttuurisuutta ja sitä, miten voimme olla erilaisina yhdessä. Viime viikonloppuna sain olla mukana edistämässä erilaisten tilkkujen yhdistämistä ja täytyy sanoa, että nautin siitä suuresti!
Olemme järjestämässä seurakunnassa reilun kuukauden päästä Maailmojen Messua. Messun musiikki toteutetaan vapaaehtoisvoimin ja niin, että mukana olisi niin maahanmuuttajia kuin ihan syntyperäisiäkin suomalaisia. Porukkaa on haalittu kasaan viimeisen reilun kuukauden ajan, ja ihan mukavalta poppoolta se tuntuukin. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että tilkkutäkkimme koostuu vain muutamasta eri ryhmästä, mutta ehkä siihen liittyy vielä uusiakin tilkkuja mukaan. Nyt musiikissa kuuluvat afrikkalaiset rytmit (monesta eri maasta), slaavilaiset vivahteet sekä suomalainen tapa tehdä asioita. Erityisen hauskalta kuulosti kun erästäkin suomen virsikirjasta löytyvää virttä säestettiin afrikkalaisittain rytmein - vuorobassokompilla ja sitten laulettiin venäjäksi!"Siis pilkullisen trikootilkun, froteen punaharmaan ja haalistuneen farkkukankaan siinä näet varmaan..."
Mietin viikonlopun aikana monikulttuurisuutta ja sitä, mitä se tarkoittaa. Musiikkiryhmää tuli harjoittamaan Tampereelta saakka Sakari Löytty, hän lausahti jotenkin näin: "nykyään puhutaan paljon monikulttuurisuudesta silloin, kun erilaiset kulttuurit asuvat omilla asuinalueillaan ja tekevät asioita vain omissa piireissään. Mitäs monikulttuurisuutta sellainen on? Eikö se ole ennemminkin interkulttuurisuutta?"
Itsekin näkisin asian jotenkin näin. Eikö monikulttuurisuus ole kohtaamista ja jakamista. Yhdessä tekemistä ja tutustumista eri kulttuureihin vuorovaikutuksen kautta? Eihän se, että tehdään asioita yhdessä ja opitaan myös muista kulttuureista tarkoita oman kulttuurin hylkäämistä. Joku voisi tietysti sanoa, että tuollaisesta kulttuurien yhdistämisestä syntyy vain yksi uusi kulttuuri. Ehkä se sitten on se tilkkutäkki. :)
"Jos tilkkutäkki jostain repee, suuri neula viuhaa taas kuroen tuon reiän umpeen joustavaa ja tiuhaa..."
Minusta on vain jotenkin outoa, että pitää olla erikseen tapahtuma - vaikka messu - maahanmuuttajille (joka ryhmälle omansa) ja erikseen sitten "alkuperäisasukkaille". Kyllä me kaikki mahdumme samaan messuun! Vaikka olemme erilaisia, meitä yhdistää silti moni asia. Ehkä ensin pitää löytää ne yhteiset asiat, ja sitten nauttia erilaisuuden rikkaudesta?
"Me erilaiset pienet tilkut liki toisiamme, nyt ollaan suuri lämmin peitto yhtä Herrassamme..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttiystävällinen blogi - jätä siis terveisesi - oletko ehkä olemassa?