Mitä yhteistä on...?

...mitä yhteistä on kristityllä ja toisella kristityllä?

Pohdiskelin eilisen Helluntain kunniaksi seurakuntaa ja kirkkoa, sainkin siihen hyvää pontta siitä, että meidän kirkossa oli vieraileva saarnaaja Herättäjäyhdistyksen puolesta. Ja toki "kirkon syntymäpäivänä" on ajankohtaista pohtia kirkkoa ja sen muodostavia ihmisiä noin muutenkin!

Mietin erilaisia herätysliikkeitä, seurakunnan sisällä toimivia seurakuntia ja erilaisia kristillisiä liikkeitä ja järjestöjä. En ole itse koskaan mihinkään sellaiseen kuulunut, enkä ole kokenut tarvettakaan kuulua. Olen aina miettinyt sitä, että eikö riitä, että on yksi kirkko jonka me muodostamme ja jossa toimimme. Miksi eriytyä ja eritellä? "Nämä täällä painottavat tuota asiaa ja nuo toiset tuolla ihan jotain muuta asiaa... olemme erilaisia ja eri mieltä." Eikö voisi nähdä sitä, mikä meitä yhdistää? Se ei olekaan ihan mikään pieni asia :) "Me olemme kaikki Jumalan lapsia, ja uskomme Jeesukseen Kristukseen ja hänen sovitystyöhönsä." Piste. Ei yhtäkään "muttaa tai paitsia" perään.

Meillä opetetaan rippikoulussa, että olemme Jumalan kuvia. Kaikki. Sinä ja minä ja hän. Opetetaan, että olisi hyvä nähdä se Jumalan kuva ei vain itsessä, mutta myös kanssaihmisessä. Silti minusta joskus tuntuu, että me aikuiset olemme hirveän huonoja näkemään Jumalaa toisessa ihmisessä varsinkin silloin, kun olemme jostain asiasta eri mieltä. Minua järkytti kun kuulin, että tuttavani oli eristetty ja tavallaan potkittu ulos rukousyhteydestä (yhteiskristillisessä toiminnassa, jossa eri kristilliset seurakunnat ovat toimineet yhdessä järjestäen tapahtumia ja mm. rukoushetkiä jne) siksi, että hän on ollut mukana toteuttamassa paikallista Sateenkaarimessua. Koska tuttavani oli näin osoittanut hyväksyntänsä seksuaalivähemmistöjä kohtaan, ei hänen kanssaan eräs vapaiden suuntien edustaja voinut edes rukoilla tai olla samassa tilassa. Minusta tämä on kamalan surullista. Yhden painotuksen ja mielipide-eron annetaan vaikuttaa kristittyjen yhteyteen näin rankasti, ettei voida rukoilla yhdessä minkään asian puolesta.

Toisaalta on helppoa ja turvallista kokoontua ryhmässä, jossa tuntee olevansa kuin kotonaan. On helppoa olla yhdessä ihmisten kanssa, jotka ajattelevat suurinpiirtein samoin asioista, jotka koetaan tärkeäksi. Siihen kai erilaiset kristilliset yhdistykset ja järjestöt perustuvat? Osallistuin eilen seuroihin, jotka pidettiin Helluntain messussa vierailleen Herättäjäyhdistyksen saarnaajan toimesta. :) Tunsin oloni varsin kotoisaksi. Oli ajatuksia herätteleviä puheenvuoroja, ja laulua jonka koin vaikuttavaksi ja minulle mieleiseksi. Mietin, että ehkä nyt ymmärrän jotenkin paremmin sen, miksi on herätysliikkeitä ja miksi ihmiset haluavat niihin kuulua. Se on kotoista ja helppoa - turvallista.

Mutta taidan itse silti haluta kuulua vain sellaiseen suureen porukkaan kuin kristityt. On niin järjettömän suuri rikkaus se, että on erilaisia ihmisiä, jotka ajattelevat vähän eri tavoin ja eri näkökulmasta asioita. Joille Jumala näyttäytyy hiukan erilaisena ja jotka elävät uskoaan eri tavoin. Haluan kuulua sellaiseen moniväriseen porukkaan... ja haastaa itseäni ensin "sietämään" erilaisuutta, sitten hyväksymään sen, jonka jälkeen voidaankin siirtyä ymmärtämiseen.

Mitä siis opin eilen?

Ihmiset kaipaavat sitä tunnetta, että kuuluvat johonkin. Yhteenkuuluvuuden tunne syntyy helpoiten ihmisten kesken, jotka ajattelevat jotenkin samalla tavalla kuin itse. Erilaiset herätysliikkeet ja yhdistykset, seurakunnat ja kirkkokunnat ovat hyvä juttu - ellei siinä sitten käy niin, että luullaan että omistetaan koko totuus, ja että "me ollaan vaan meidän kaa, sillä te ootte väärässä" ja kadotetaan kristittyjen yhteys ja ykseys.

Vaaditaan keskinäistä kunnioitusta, ymmärrystä ja halua nähdä se, mikä meitä yhdistää.