Aitoja mielikuvia

Olen viime vuosina pähkäillyt useampaakin otteeseen omaa suhdettani sosiaaliseen mediaan yksityishenkilönä sekä työroolissa. Monessa suhteessa sosiaalinen media on hauskaa ajanvietettä, tapa olla yhteydessä niin vapaa-ajallakin kuin myös työssä. Mutta miten rajata? Miten pitää huolta siitä, että pysyy aitona, mutta pitää mielessä mys sen, että edustaa aina myös työnantajaansa?

Millaisia arvoja tuon esille sosiaalisessa mediassa? Millaisia mielikuvia minusta ja toiminnastani ihmiset voivat saada lukiessaan vaikka facebook-päivityksiäni? Tuovatko ne esille jotain, mistä nuoret voivat jotain oppia - saada "aikuisen kristityn naisen" mallia - vai muuttuvatko hyvät vitsini minua huonommin tuntevien silmissä arveluttaviksi ja sopimattomiksi.

Mitä kauemmin olen ollut nettimaailmassa - keskustelupalstoilla, sosiaalisissa yhteisöissä, fb:ssa, twitterissä jne - sitä varovaisemmaksi olen tullut siinä, millaista sisältöä tuotan.

Päämäärä ei tosin ole myöskään se, että piilotan todellisen minäni ihmisiltä täysin. Olen silti Jenny - kanttori - tytär - sisko - seurakuntalainen - muusikko - ystävä - kaveri - kiinnostunut monenlaisista asioista jne.. Mutta ehkä idea onkin siinä, että toimin netissä samoin kuin tosielämässä. Minulla on monenlaisia rooleja riippuen siitä, millaisessa tilanteessa olen ja millaisten ryhmien sisällä toimin. Vanhassa tutussa kaveriporukassa on eri jutut kuin rippileiritilanteissa tai vanhustenpiireissä vieraillessa. Silti olen aina aito.

Facebook saattaa vaikeuttaa tätä "roolitusta" silloin, kun kaikki sisältö mitä tuotan on kaikkien mahdollisten ryhmien nähtävillä. Jokainen lukee asioita eritavalla ja aina sen kautta, millaisessa suhteessa hän on minuun ja persoonaani. Fb:n funktio kavereiden väliseen hauskanpitoon ja ajatustenvaihtoon ei toimikaan, jos kaikki on julkista - aivan kuin menisi torille huutelemaan jotain sisäpiirijuttuja (jotka voi ymmärtää aivan toisin, kuin miten ne on tarkoitettu). Silloin luon itsestäni ehkä tahtomattani väärää mielikuvaa niille, jotka tuntevat minut esimerkiksi vain työn kautta.

Oikeassa elämässä tiedän milloin olen julkinen henkilö ja milloin elän yksityiselämää, mutta täällä nettimaailmassa jako on vaikeampi ja sitä voi olla todella vaikea hahmottaa. Ehkäpä tähän joku viisaus löytyy - sellainen, joka palvelee kaikkia ilman, että omaa persoonaansa ja aitoa kohtaamista ei tarvitse kadottaa nettimaailmassakaan.

..varoittavia esimerkkejä ajattelemattomista päivityksistä voi käydä lueskelemassa feissarimokat.com sivustolla..