...niinhän sitä eräässä laulussa lauletaan. Tänään huomasin erään tuttavani pohdiskelevan tuota lausetta. Hän mietti, että omalla kohdalla on montakin päivää, jonka voisi vaihtaa pois.
Jäin miettimään itsekin asiaa. Toki elämään mahtuu monen monta päivää, jotka eivät ole mukavia. On päiviä jolloin kaikki ahdistaa, mikään ei mene niinkuin haluaisi, elämä tuntuu raskaalta ja ylitsepääsemättömän vaikealta. Äkkiseltään voisi ajatella, että tottahan ne päivät voisi jättää elämättä. Jos saisi vain ne hyvät päivät.
Mutta.
Eivätkö nekin huonot päivät muokkaa meitä? Millaisia olisimmekaan, jos saisimme elää vain niitä hyviä päiviä? Kokemus elämästä ja maailmasta voisi olla hyvinkin erilainen. Eivätkä ne hyvätkään päivät olisi mitenkään erikoisia - upeasta tulisi tavallinen ja tavallisesta keskimääräistä huonompi.
Ehkäpä tasapaino hyvän ja huono sekä aivan tavallisen kesken on se mikä olisikin hyvä. Jos huonot päivät otettaisi pois, voisin olla sinisilmäisempi, ylimielisempi, omaan napaani tuijottelija jonka olisi vaikea nähdä ympärillä oleva hätä ja tarttua siihen auttavalla kädellä. Jos taas elämästä puuttuisivatkin ne hyvät päivät, voisin olla epävarmempi ja varmasti katkera, silloinkin luultavasti tuijottelisin omaan napaani ja säälisin itseäni.
Nämä päivät, kaikki ne, tekevät meistä sen mitä olemme. Ja monesti niiden huonojenkin päivien "hyvyyden" huomaa vasta silloin kun on saanut niihin päiviin etäisyyttä. Ainakin omalla kohdallani olen huomannut sen, että juuri ne raskaimmat hetket ovat niitä, jotka lopulta ovat vieneet minua eteenpäin. Ehkä olenkin osannut toimia jossain tilanteessa oikein, tai olen selvinnyt myöhemmin asioista paremmin kun taustalla on jokin tietty kokemus ja elämänopetus.
Haaste onkin varmasti siinä, miten otamme huonojen päivien kokemukset vastaan ja mitä opimme niistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttiystävällinen blogi - jätä siis terveisesi - oletko ehkä olemassa?