Suun (ja ajatusten) avaamisen vaikeus

Joskus on hetkiä, jolloin pitäisi avata suunsa ja sanoa asoita, jotka tuntuvat kenties suuriltakin, mutta joita on vaikea sanoa ääneen.

Olen ollut kerran jos toisenkin seuraamassa tilannetta, jossa ihminen on kuullut toisen ihmisen puheessa jotain loukkaavaa - eikä ole kysynyt asiasta siinä hetkessä. Loukkaantuminen on todellinen ja kestää sekä kehittyy suuremmaksi mitä pidempään asiaa hautoo yksin mielessään. Kun sitten asia vihdoin (onneksi) otetaan esille monen viikonkin päästä tuon ihmisen kanssa, on asiasta tullut jo Valtava Asia. Ja usein vielä käy ilmi, että se mitä on puhuttu on kuultu eri tavoin eri ihmisten mielissä. Asian lausuja hämmästyy ja ahdistuu siitä, että hänet on tulkittu niin väärin ja asia saa aivan oudot mittasuhteet.

Meillä ihmisillä on taipumus märehtiä kokemiamme ja kuulemiamme asioita pääkopassamme vaikka maailman loppuun. Jostain pienestäkin asiasta saatamme koota mielessämme ajan saatossa valtavan hirviön. Kärpäsestä tulee se härkänen. Analysoimme puhki toisten lausumat ja ilmeet, senkin jos ei puhuta mitään tai jos katsotaan pois tahi kohti jne.. Teemme omat johtopäätökset siitä, mitä toinen tarkoitti tai ajatteli, ja tämän mukaan sitten elämme. Eikö olisi parasta vain heti kysyä: Mitä sinä tarkoitit? Minä ajattelen näin... onko se oikea tulkinta?

Nalle Puh on jälleen osunut niin oikeaan:
"...when you are a Bear of Very Little Brain, and you Think of Things, you find sometimes that a Thing which seemed very Thingish inside you is quite different when it gets out into the open and has other people looking at it" (Kun olet Hyvin Pieniälyinen Karhu ja Ajattelet Asioita, huomaat joskus että Asia, joka tuntui hyvin Asiaiselta sisälläsi onkin hyvin erilainen kun se pääsee ulos muiden nähtäväksi.)

Monessa muussakin asiassa - ideoinnissa ja suunnittelussa pätee tämä. Kannattaa laskea ajatuksensa ulos ja lentoon. Oman pääkopan ympyrät eivät aina riitä ajatuksen kunnolliseen tutkailuun!