"Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne." (Ps.103:15)
"Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin -- ettekö huomaa?" (Jes.43:19)
Elämän kiertokulku, se on nyt keväällä erityisen hyvin nähtävillä. Lumen alta paljastuu ehkä jotenkin kuollutkin maa, mutta siellä - jokapuolella - puskee esiin uutta. Ja niin kiertokulku alkaa alusta. Kukka nousee maasta, kukoistaa kesän, lakastuu syksyllä ja hautautuu. Vaan aina koittaa uusi kevät, uusi elämä, uusi aika.
Kevät on täynnä toivoa.
Näitä mietin nyt, kun isoäitini pääsi elämän vaivoista ja tuskista.
Toivoa, valoa ja uutta elämää - "kun kerran kaikki uutta on maassa autuuden..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttiystävällinen blogi - jätä siis terveisesi - oletko ehkä olemassa?