Korvaamaton puurtaja

Eräs lempiajattelijoistani on kirjoittanut seuraavan kiireeseen liittyvän tekstin:

"It was going to be on of Rabbit's busy days. As soon as he woke up he felt important, as if everything depended upon him. It was just the day for Organizing Something, or for Writing a Notice Signed Rabbit, or for Seeing What Everybody Else Thought About It."

(...vapaa suomennos a la Jenny menisi jotakuinkin näin... "Siitä oli tulossa yksi Kanin kiireisistä päivistä. Heti kun hän heräsi, hän tunsi itsensä tärkeäksi, ihan kuin kaikki riippuisi vain hänestä. Se oli juuri sellainen päivä joka oli kuin luotu Jonkun Organisointiin, tai Ilmoituksen Kirjoittamiseen - Allekirjoittaneena Kani, tai Mitä Mieltä Muut Ovat Tästä Kierrokseen.")

Voin tunnustaa, että kyllähän näitäkin päiviä joskus on. Sitä tuntee itsensä tärkeäksi - organisoijaksi, asioiden hoitajaksi, mielipiteiden kyselijäksi - ihmiseksi, jota ilman mistään ei tulisi mitään. Tai ei ainakaan ihan yhtä hyvää.

Joskus työmäärä sokeuttaa ihmisen. Ei näe muuta kuin kalenterin ja kaikki ne tehtävät joita on jonoksi asti. Tulee stressi. Mutta onko se stressi ja kiire välttämätöntä? Ollaanko me ihmiset tosiaan niin korvaamattomia ja ainutlaatuisia työssämme, että ilman juuri minua tai juuri sinua ei joku asia luonnistu? Onko kiire lopulta vain sitä, että haluaa kokea ja tuntea itsensä tärkeäksi?

Ja tottakai jokainen onkin tärkeä, ainutlaatuinen ja tarpeellinen työssään. Mutta olisi varmasi jokaiselle hyvä muistaa, että aivan korvaamaton ei ole kukaan. Työt tulevat hoidetuksi, tai jos eivät tule, niin tuskin se maata kaataa. Vähemmälläkin tuskailulla ja stressillä selviää. (tämä on kyllä enemmänkin muistutuksena itselle - olen huono muistamaan sen, etten ole korvaamaton).

Toisinaan on myös niitä päiviä, jolloin on menossa eräänlainen "flow-tila". Silloin tuo Kiireinen Päivä tuntuu mielekkäältä ja mukavalta, sellaiselta että Nyt Pistetään Hommat Pelittämään ja Saadaan Aikaan! Sellaisten päivien jälkeen on hyvä fiilis, ja sellainen olo että jotain tuli tehtyä. Adrenaliini virtaa.

Ehkä se stressi syntyykin siitä, että haluaisimme noita luontaisia Kiireisiä Päiviä enemmän, ja kun sellaista inspiraatiota ei tule, yritämme puskea itseämme silti samaan tahtiin?

Mutta eikös se ole vähän sama asia kuin autoillessa. Että ylinopeudella et ole perillä yhtään aikaisemmin - laitat vain itsesi riskialttiiksi onnettomuuksille tai vähintään sakoille.