Olin eilen vierailemassa "mummopiirissä". Kahviteltiin ja lauleskeltiin - samalla tultiin ajatelleeksi sitä, miksi jotkut laulut ovat niin tärkeitä ja mikä se musiikin rooli tässä elämässä oikein on.
Mummot on viisaita, ei voi muuta sanoa.
Yksikin siinä pohdiskeli, että kyllähän moni laulu kertoo ihmiselämästä paljon paremmin kuin vaikka jonkun luennoitsijan puhe. Ja kun itse saa vielä laulaa laulua, joka jotenkin liittyy omaan elämään ja tunteisiin, on se vähän niinkuin kävisi terapiassa. Tai kun kuulee kaunista musiikkia, tuntee jotenkin kuinka sisällä liikahtaa. Joskus tulee ihan kyynel silmään, välillä vain siitä että se on niin kaunista, joskus siitä, että tulee mieleen jotain itselle raskaita asioita. Ja se kyynel, se on hoitava.
Musiikki tuo mieleen muistoja - monenlaisia tuokiokuvia eletystä elämästä. Se tuo juhlaan tunnelman - ei joulukaan oikein olisi joulu ilman joululauluja.
Musiikki on kyllä minullekin ollut ihan lapsesta saakka ollut sellainen tunteita kanavoiva asia. Muistan, että erityisesti silloin kun jokin asia on minua painanut ja harmittanut, tuli istuttua pianon ääreen ja soitettua murheet pois... Laulu taas oli mukana menossa aina. Lallattelin milloin mitäkin, ja esimerkiksi autossa matkustaessani lauleskelin kaiken mitä mieleen juolahti siinä hetkessä tai mitä auton ikkunasta silmiini osui.
Yhä edelleen musiikki on minulle se luonnollisin tapa "puhua" tai ilmaista tunteita. Musiikki on luontevin tapa oppia asioita tai pitää niitä mielessä.
Mitä olisikaan elämä ilman musiikkia? Minun kohdalla se ainakin olisi autiompaa ja ahdistavampaa. Paljon jäisi sanomatta ja moni tunne kokematta.
Onneksi elämä soi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttiystävällinen blogi - jätä siis terveisesi - oletko ehkä olemassa?