Naistenpäivä

Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää. 
Monesti kuulee kysyttävän "koskas se miestenpäivä on?". Tai lausahduksen "Noh, 364 päivää vuodesta on sitten miestenpäiviä". 

Naistenpäivä on jollain lailla menettänyt merkitystään länsimaisessa yhteiskunnassa. Naisten oikeudet ovat hyvällä mallilla ja tasa-arvo on monessa maassa kuten Suomessa jo itsestäänselvyys. Miksi siis viettää naistenpäivää, mikä sen funktio on? Onko tarkoitus se, että miehet muistavat jotenkin erityisesti lähipiirissään olevia naisia - ehkä jopa kohtelevat naista kuin nainen olisi jotenkin ylempiarvoinen?

Naistenpäivä on saanut alkunsa New Yorkissa 1800-luvulla, kun tehtaiden naistyöntekijät järjestivät lakkomielenosoituksen työolojensa parantamiseksi 8.3.1857.  1900-luvun alussa eri maissa julistettiin tuolle samaiselle päivälle kansallisia naisten  päiviä, joilla oli tarkoitus edistää naisten oikeuksia ja osallistumisvapautta. Ja vuonna 1975 julisti YK maaliskuun 8. päivän kansainväliseksi naistenpäiväksi.

Kyse on siis naisten oikeuksista ja arvosta yhteiskunnassa.


Onko naistenpäivä sitten enää ajankohtainen? Tässä pieni tietoisku naisten elämästä ympäri maailmaa:

– Maailmassa kuolee lähes 700 000 naista abortin seurauksena vuosittain.

– Käynnissä olevista konflikteista yli 95 prosentissa esiintyy vakavaa naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.

– Yli 40 prosenttia suomalaisista naisista on joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi 15 vuotta täytettyään.

– Naisten osuus on lähes 70 prosenttia maailman noin 1,3 miljardista köyhästä. Maanviljelijät, epävirallisella sektorilla työskentelevät naiset, siirtolaiset, vammaiset ja vanhukset ovat erityisen alttiita köyhyydelle.

– Naisilla on pienemmät mahdollisuudet käyttää taloudellisia resursseja, mikä vaikuttaa kielteisesti naisten itsensä ja heidän perheidensä sekä yhteisöjen hyvinvointiin, mutta myös laajemmin talouskasvuun ja kehitykseen.

– YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan suurimmassa osassa maailmaa naisten mahdollisuudet omistaa maanviljelysmaata ja käyttää maasta saatavia tuloja ovat selkeästi pienemmät kuin miehillä.

– Naiset kantavat edelleen suhteettoman suuren vastuun palkattoman työn, kuten hoitotyön, tekemisestä, mikä estää heitä osallistumasta kokonaisvaltaisesti koulutukseen, työmarkkinoille ja julkiseen elämään.

– Maailmanlaajuisessa vertailussa naiset saavat yleisesti pienempää palkkaa kuin miehet ja heidän työllistymisensä on vähemmän turvattu. Naisten palkka on keskimäärin 17 prosenttia pienempi kuin miesten.

– Korkean tason työpaikat ovat yhä naisten saavuttamattomissa. Maailmalla ainoastaan yksi neljästä korkeamman tason virkamiehistä tai johtohenkilöistä on nainen.

– Maita, joissa naisilla ei ole (yhtäläistä) äänioikeutta:
Bhutan (kylävaaleissa ääni per perhe), Brunei, Libanon (miehillä äänestyspakko, koulutetuilla naisilla vapaaehtoinen äänioikeus), Saudi-Arabia, Yhdistyneet Arabiemiraatit