2. Adventtisunnuntai

Viikko sitten lauloimme Hoosiannaa ja aloitimme joulun odotuksen ja valmistelun. Tänä sunnuntaina palaamme hieman tuomisunnuntain tunnelmiin ja mietimme odotusta vähän toisenlaisesta näkökulmasta. Kun Jeesus tulee, olemmeko valmiit ja valveilla - onko uskon lamppu pysynyt päällä vai onko liekki päässyt sammumaan?


Luuk. 12: 35-40
Jeesus sanoo:
    ”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!
    Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”

Joka on joskus yrittänyt valvoa yhdenkin yön läpi ja vaikka vielä seuraavan päivän, tietää miten vaikeaa se on. On helppo valvoa yhdessä, silloin kun on jotain mielekästä tekemistä - vaikka väsyttäisi niin seura kenties pitää hereillä ja kannustaa tehtävässä. Yksin valvominen on lähes mahdoton tehtävä.

Tulee mieleeni nuorten kirkkoyöt - vietämme nuorten kanssa illan ja yön kirkossa. Kirkossa lauletaan, ja vietetään aikaa. Tutustutaan kirkkorakennukseen perinpohjaisesti, ja sitten kun on laulut laulettu ja iltahartaudet pidetty, käydään nukkumaan. Tai siis nuoret käyvät. Me ohjaajat valvomme unta. Turvallisuussäännöissä vaaditaan kahden aikuisen valvontaa läpi yön, sillä tila ei ole tarkoitettu majoittautumiseen. Voin kertoa, että vaikeaa on tuo valvominen. Kun pitää olla hiljaa ja häiritsemättämuiden unta, hämärässä kirkkotilassa - ja silti pysyä valveilla läpi yön. Kyllä se väkisinkin menee loppuyöstä nuokkumiseksi ja säpsähtelyksi. Yritys on kova, onnistuminen ei silti aivan täydellinen.

Mitähän tuo valvominen ja valmiina oleminen mahtaisi tarkoittaa tässä meidän kristityn elämässä? Tuskin ihan käytännössä valvomista, se ei tekisi hyvää kellekään.

Virressä 536 se on muotoiltu näin:
1.

Kristus, valo valkeuden,
Isän Poika iäinen,
armostasi jälleen uuden
päivän saamme suloisen.
Valo varjot hajottaa,
salatutkin paljastaa,
nostaa kaikki levoltansa
työhön kutsumuksessansa.
2.
Saakoon Henki rakastava
sydämemme lämmittää,
että kova, paha sana
tänään lausumatta jää.
Katso, Herra, eksymme.
Työmme, ajatuksemme
meidät ilman Henkeäsi
vievät kauas edestäsi.
5.
Uskon lamppu lakkaamatta
öljystäsi loistakoon,
käymään tietä oikeata
Pyhä Henki johtakoon.
Päästä meidät pahasta,
anna rauha taivaassa
iloisesti kiittääksemme
armostasi, Jeesuksemme.


Öljyä siis tarvitaan uskon lamppuun että se jaksaa palaa. Sitä öljyä voisi näin jouluaikaan hakea adventtikirkoista, kauneimmista joululauluista, jouluhartauksista ja joulun jumalanpalveluksista. Ei unohdeta eikä Jeesus-lasta joulunvietossa, ettei käy niinkuin vanhassa joululaulussa lauletaan "..laps hankeen hukkuu, unhoittuu.."
Täältäkin löytyy öljyä uskon lamppuun tällaisessa nettimuodossa: http://www.evl.fi/kappeli/