Kun jossain systeemissä on liian monta liikkuvaa osaa, resurssipulaa ja sen päälle kiirettä ja stressiä, niin jälki voi joskus olla todella pahaa. Silmiini sattui uutisointi vanhuksesta, jonka turvapuhelinhälytys oli "unohdettu". http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288500963011.html
Surullisinta varmaan on se, että tämä uutinen ei yllättänyt. Liian monta tarinaa olen saanut kuulla erilaisista sairaalareissuista ja yrityksistä saada apua. Tottakai on ymmärrettävää, että erehdyksiä ja kömmähdyksiä käy joskus jokaiselle. Jopa niille, jotka yrittävät meitä auttaa vakavienkin terveysongelmien kanssa. Mutta samalla herää myös ajatus, voitaisiko jotain tehdä sen hyväksi, että terveydenhuollon ammattilaisilla olisi parhaat edellytykset tehdä työnsä tarkasti ja hyvin.
Talous on kuralla ja kaikesta leikataan, säästetään ja nipistetään. Mutta olisiko kuitenkin jotain, mistä ei saisi leikata? Voisiko se terveys olla sellainen asia? Kun ajatellaan vähän pidemmälle, niin ne säästöt joita saadaan vähentämällä hoitajia tai pitämällä osa-aikaisia katoavat silloin, kun ihmiset eivät saa tarvitsemaansa hoitoa. Vain terve/työkykyinen ihminen pystyy työskentelemään ja olemaan tuottava yksikkö yhteiskunnassa.
Kyllähän sitä nuori ihminen vielä jotenkin jaksaa rampata terveyskeskuksen ja sairaalan väliä (heittopussina), ainoastaan päreet siinä kuluvat. Mutta että vanhuksetkin saavat saman kohtelun... en voi hyväksyä.
Kunnallisvaalit ovat edessä, osaisikohan sitä jotenkin vaikuttaa omalla äänellään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttiystävällinen blogi - jätä siis terveisesi - oletko ehkä olemassa?