Nettikeskusteluahdistus

Olen jo monta kertaa kuluneiden muutaman vuoden aikana päättänyt, etten lue enää minkään uutisartikkelin kommentointiosiota. Olen myös päättänyt yhtä monta kertaa, etten lue aiheesta käytävää facebook-keskustelua tai perehdy monenkirjavan face-tuttavajoukkoni julkaisuihin kunkin hetken kuumaan perunaan liittyen. Ja silti yhä uudelleen teen sen, ja sen seurauksena ahdistun, hämmennyn ja tuskastun.

Minulle on aina vain uudestaan ja uudestaan suuri yllätys, miten erilaisissa maailmoissa me elämme. Että joku ihan tavallinen - miten ikinä se nyt määritelläänkään - ihminen näkee asiat niin erilaisin silmin kuin esimerkiksi minä. Ja sen jälkeen minua hämmästyttää se, miten kovin sanoin ja suurella aggressiolla se oma mielipide tuodaan julki ja sitä puolustetaan kaikkia mahdollisia tai mahdottomiakin "vihollisia" vastaan haukkumalla lähes jokainen keskusteluun osallistuva erilaisen mielipiteen omaava ihminen.

Ja minkään ylläolevan ei pitäisi enää olla yllätys, sillä olen seilannut enemmän ja vähemmän erilaisilla netin keskustelufoorumeilla jo opiskeluajoista lähtien. Netin keskustelukulttuuriin on varmasti ihan alusta alkaen liittynyt tietynlainen kovasanaisuus ja vastapuolen väheksyntä. On helpompi kinata kun olettaa että se erimieltä oleva on tyhmä/idiootti/ikävä ihminen/yksinkertainen/oikeutettu olemaan vihan kohteena/nyrkkeilysäkki/joku muu, mikä?

Erona entiseen on se, että nykyään näitä keskusteluja käydään "omalla seinällä" tai vähintäänkin kaverin seinällä. Niiltä on kamalan vaikea välttyä. Riittää kun avaa uutisotsikon, niin samalla lävähtää silmille aimo annos negatiivisuutta, uutisen aiheesta riippumatta.

Kun kommentteja silmäilee, herää halu jollain lailla vastata. Mutta vastaaminen jää, sillä kukapa haluaa vapaaehtoisesti lynkkauksen kohteeksi. Lisäksi olen menettänyt toivoni sen suhteen, että ihminen voisi oppia keskustelun kautta yhtään mitään. Sillä lopulta, eivät ne kommenttien kirjoittelijat halua keskustella ja oppia vaan he haluavat että kaikki näkisivät kuinka fiksuja he ovat tämän asian suhteen. Sillä hetkellä kun kommentti on kirjoitettu, on ihminen kaivanut itsensä jo haluamaansa poteroon. Sieltä sitten tulitetaan täyslaidallinen kaikkea liikkuvaa kohti.

Olen tietenkin väärässä. Pitäisi osallistua ja tuoda esille myös toisenlaista ajattelua, sillä muutoin keskustelu vääristää todellisuutta. Ei nimittäin välttämättä ollenkaan ole niin, että ne kovimmat huutajat edustaisivat enemmistöä, mutta siinä on se vaara, että mitä enemmän he saavat rauhassa mellastaa, sitä varmemmin he jossain vaiheessa tulevat edustamaan enemmistöä. Ihmisillä on nimittäin taipumus sovittaa kulkunsa ja ajatuksensa siihen "mitä kaikki muutkin".

Haluaisin niin kovasti vielä uskoa ihmisyyteen. Siihen, että osaamme olla tuomitsematta toista ihmistä sukupuoleen, ikään, kokoon, etnisyyteen, uskontoon, seksuaalisuuteen katsomatta. Että ihmisten mielissä lopulta kuitenkin teoilla, sanoilla ja asenteilla on merkitystä, ei sillä mitä tai minkä näköinen olet. Haluan uskoa, että osaamme kohdella toinen toistamme kunnioittavasti, tai vähintäänkin sivistyneesti.

Myönnän, että minultakin kohteliaisuus ja kunnioitus tuppaavat unohtua silloin, kun koen että kanssani erimieltä oleva ei arvosta tai kunnioita toisten ihmisten ihmisarvoa - sitä helposti vastaa vihaan vihalla, vaikka pitäisi olla "parempi ihminen". Mutta se kai siinä on, että ei ole kukaan toistaan parempi. Heikkoudet vain löytyvät elämän eri osa-alueilta.

Eino Leinon sanoin
"Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista..."

Lasten hyväksikäyttöä sekin..

Piti kaivaa tämänkin blogi naftaliinista - jonnekin se pieni ärsyyntyminen on purettava, jos haluaa läheisiään hiukan sääliä.

Nyt kun tasa-arvoinen avioliittolaki on vihdoin saatu voimaan, on samalla sitten taas nousseet esille monenlaiset huolet siitä, mitä kaikkea se tuo mukanaan. On ihmeellisen suuri joukko ihmisiä, joille tuon lain voimaantulo on ollut vaikea paikka. Jotain pahaa tapahtuu - he pelkäävät - jos homot saavat samat oikeudet kuin heterot.

Tai nykyäänhän se yritetään pukea suvaitsevaisuuden verhoon sanoilla "minun puolestani saavat aikuiset ihmiset tehdä keskenään mitä lystäävät, ei se mulle kuulu... mutta!". Ja viimeaikojen keskusteluissa (joita olen kuullut) on yleisin "mutta" se, että miten se vaikuttaa lapsiin. "Lapsia ei pitäisi siihen sekoittaa!" "Lapset pitää jättää ulkopuolelle!" "Ajatelkaa lapsia!"

Kuinka törkeää on pönkittää omia ennakkoluulojaan lapsia hyväksikäyttäen! Eniten ehkä sieppasi se perustelu että "pitäisi ajatella vähän lapsia, että kuinka niitä sitten kiusataan koulussa!".
Voin kertoa, että olen itse heterovanhempien kuopus. Sellaisesta ydinperheestä, oikein mallikappaleesta. Minua kiusattiin koulussa. Ei pelastanut vanhempien seksuaalinen suuntautuminen siltä. Mutta tiedättekö mikä minua auttoi? Se, että minulla oli rakastavat vanhemmat joiden tiesin minusta huolehtivan ja minua rakastavan juuri sellaisena kuin olen.  Lisäksi, jos lapset oppivat, että perheitä on monenlaisia, eivätkä aikuiset opeta omia ennakkoluulojaan lapsille, ei samansukupuoliset vanhemmat ole mikään erityinen syy kiusaamiseen. Ei sen erityisempi kuin yksinhuoltaja äiti tai silmälasit.

"Lapsilla on oikeus äitiin ja isään." Sanoisin mielummin niin, että lapsilla on oikeus rakastaviin ja vastuullisiin aikuisiin. Miehen tai naisen mallia voi saada elämäänsä muutoinkin kuin niin että perheessä on äiti ja isä. Tämän tietää moni yksinhuoltajakin.

"Se on iljettävää, eikä lasten tulisi nähdä sellaista." Niin... en tiedä kuinka monen mielestä lasten pitäisi nähdä heteroidenkaan "sitä".


Ja jotta nyt ei jäisi vain oman mielipiteen varaan tämä minunkaan mesoamiseni, niin jätän tän linkin vielä tähän:
Tutkijat yksimielisiä: Homojen kasvattamat lapset eivät eroa heteroperheiden lapsista.

Ei kannata, ihan turhaa.. Vai onko?

Olen miettinyt usein tätä paikallista mentaliteettia mitä tulee kaikkeen rakentamiseen ja kehittämiseen. Monesti tuntuu, että jokainen uusi idea torpataan siltä seisomalta ja kaikessa nähdään vain huonoja puolia. Pessimisti ei pety, sanotaan, mutta täällä kyllä petytään vähän joka asiassa. Valittaminen on harrastustoimintaa ja kahvipöytäkeskustelujen suola. Tekstaripalstat täyttyvät viesteistä jos jotain kaupungissa tapahtuu, tai jos ei tapahdu. Huonoa on, ja ikävää kaikki!

Otetaanpa jokunen esimerkki.

Kotkassa on mitä upeimmat puistoalueet ja ympäri kaupunkia on kauniiden istutusten lisäksi ripoteltu monenlaista taidetta. Tämähän on siis huono juttu koska "ihan turhaa rahanmenoa, mitä hyötyä noista on, ei niitä kukaan tajuakaan, kyllä sen rahan vois käyttää paremminkin." 

Kotkassa on merimuseo Vellamo sekä merikaloja esittelevä akvaario (ja mitä muuta siellä onkaan) Maretarium. Sekin on huono juttu koska, "kuka niissä nyt täältä Kotkasta käy, ei tuommoinen kannata kun ei riitä kävijöitä.. Rahan tuhlausta vaan!"

Kotkassa on erittäin laadukasta kaupunginteatteri sekä todella hyvätasoinen kaupunginorkesteri Kymi Sinfonietta. Tämäkin on huono koska "köyhät köyhtyy, mutta kulttuuriin annetaan silti vielä jotain rahaa, ei näissä kukaan käy.."

Kaupungin laitamilta purettiin käyttämätön (ei millään tavalla historiallinen) pieni tehdasrakennus vai mikä lie höyrykeskus piippuineen. Tämä oli huono, koska yksi kaupunkinäkymä muuttui toiseksi. (Sivuhuomautuksena, en vieläkään tajua, mistä se rakennus on purettu, ei ollut ikinä osunut silmään).

Uuden moottoritien myötä on rakennettu meluaitaa ja -valleja. Tämä on huono, koska "ne on ihan väärän värisiä ja rumia ja lisäksi ne peittää ikävästi maisemia". Koska täällä näemmä halutaan katsella ja eritoten kuunnella moottoritietä kulkevaa rekkaliikennettä...? Linnunlaulu on niiiiin yliarvostettua...

Myös kaikenlaiset hotelli- ja kylpyläsuunnitelmat on torpattu kaupunkilaisten taholta saman tien kun joku on kehdannut sellaista edes ehdottaa. "Kuka niitä nyt täällä käyttää, ei me tarvita hotellia, eikä täällä kukaan käy, paitsi meripäivillä". Matkakeskustakaan ei kannata rakentaa, ei ainakaan junaradan tai torin läheisyyteen, "tuolta kaupungin toiselta laidalta on sitten niin pitkä matka kävellä Helsingin bussille, kun me käydään sillä muutama kerta vuoteen.."

Sitä vaan ihmettelen, että eikö se ole hyvä että yritetään kehittää kaupunkia ja tehdä siitä houkutteleva myös ulkokuntalaisille? Sitä mukaa kun tehtaat lakkautetaan ja työt loppuvat sieltä suunnasta, olisi tärkeää panostaa johonkin muuhun.. Vaikkapa sitten palveluun ja turismiin. Jospa tänne vielä joskus, kovasta vastustuksesta huolimatta, saataisi takaisin yliopiston "sivukonttorikin". Kun vanha ei enää toimi, on keksittävä uutta. 

Vai ollaanko me niin lannistuneita kaikkeen, ettei mitään kannata. Kaikki on vain rahan tuhlausta ja turhaa. Mitä tahansa tehdään, menevät verorahat aina väärään paikkaan. Vai onko se tosiaan vain se valittamisen kulttuuri?

Voisiko sitä kulttuuria muuttaa? Voisiko olla ylpeä omasta kotikaupungistaan, kehittää sitä ja kutsua muitakin ihastelemaan sitä?

Tervetuloa Kotkaan! Täällä on (kaikesta vastustuksesta huolimatta;) paljon nähtävää ja koettavaa. On kaunis meri ja saaristo, on upeat puistoalueet, on kauppakeskusta, museota ja akvaariota sekä monenlaista tapahtumaa. 

www.kotka.fi

Www.kaakko135.fi